Miina on nyt saanut neljän Cartrophen-pistoksen sarjan sekä kuusi kertaa laserhoitoa nivelrikkoonsa. Lisäksi olemme antaneet sille Synoquin Tasty -nimistä ravintolisää päivittäin. Ontumista ei ole enää esiintynyt ja muutenkin koira voi erittäin hyvin. Sen kanssa tehdään säännöllisesti pitkähköjäkin kävelylenkkejä, ja se saa juosta vapaana aina kun mahdollista. Tietämättä omasta nivelrikkodiagnoosistaan se painaa kuin hirvi pitkin metsiä aivan entiseen malliin. Pawtrekker-koiraskootterimme löysi uuden kodin huskyperheestä, samoin kiertoon menivät vetovaljaat ja koiran reppu, jota Miinan oli tarkoitus käyttää kesäkuisella Lapin-reissullamme. Tennispallon heittovarsi lojuu joutilaana kaapin päällä, sitä ei enää tulla käyttämään muuta kuin ehkä uintireissuilla. Miinan uintimatkaan saa kivasti pituutta ja kestoa kun sille viskaa tennispallon joen rannalta toiselle.

Koska vetohommat ovat Miinalle erityisen mieluisia, emme ole halunneet niitä siltä kokonaan kieltää. Vaikka rankemmat vetolenkit ovat nyt nivelrikon takia taakse jäänyttä elämää, annamme sen vetää oman vointinsa mukaan kävely- ja juoksulenkeillä. Kävimme eläintarvikeliikkeessä etsimässä Miinalle helposti päälle puettavia, vetoonkin soveltuvia valjaita, ja Ristomatti Ratian suunnittelemat y-valjaat osoittautuivat juuri sopiviksi. Kun Miinalle puetaan ne päälle, se tietää saavansa vetää, vaikka emme sitä erityisesti siihen kannustakaan. Kaulapannassa kävely kysyy Miinalta aina kovasti itsehillintää; se tietää, että silloin kuuluu kulkea hihna löysällä ja pysytellä taluttajan rintamalinjan takana, vaikka joskus (aika useinkin) asia tahtoo hieman unohtua, ellei siitä tuon tuostakin muistutella. Valjaissa kulkeminen on Miinan mielestä paljon kivempaa!

Miina onkin tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa, karva kiiltää ja lihaksia löytyy. Nyt kevään tultua olen tehnyt sille muutaman esineruudun lähimetsään. Esine-etsintä on sille mieluisaa työtä, jossa saa kropan lisäksi myös päänuppi harjoitusta. Kevään ensimmäinen esineruutu oli tarkoituksella helppo - neljä hanskaa, pipo ja viimeisenä vanha kännykänraato löytyivät muutamassa minuutissa. Kännykkää piti hakea hieman kauemmin, mutta kyllä sekin löytyi suhteellisen vähällä vaivalla. Tänään tein hieman haastavamman esineruudun, ja sen parissa Miina tekikin töitä vartin verran. Kaikki esineet löytyivät: kännykkä, nahkainen lompakko (valitettavasti yhtä tyhjänä kuin se oli metsään vietäessäkin), metallinen noutokapula, rukkanen, taskulamppu ja muovinen taskumatti. Välillä Miinalta tahtoi usko loppua kun kaksi viimeistä esinettä osoittautuivat muita haastavammiksi, mutta sitkeästi se jaksoi yrittää loppuun asti.

Tänään oli varsin lämmin päivä, joten esineruudun jälkeen Miina oli aika puhki. Kovin usein ei käy niin, että se malttaisi metsässä vapaaksi päästyään kävellä, mutta nyt nähtiin sekin ihme :)