Vaikka tammikuu 2012 onkin jo ehtinyt yli puolenvälin, ei varmastikaan ole vielä myöhäistä summata viime vuotta ja katsoa, mitä tuli tehtyä vuoden 2011 aikana. Samalla on hyvä suunnata katse eteenpäin ja miettiä odotuksia tälle vuodelle.

Kamu

Kamu kävi ahkerasti agilitytreeneissä koko kesäkauden, lukuunottamatta kesälomabreikkiä heinäkuussa. Kesäkuussa osallistuimme möllikisoihin Mäntsälässä ja Helsingissä. Homma sujui niin hienosti että syksyllä Kamu korkkasi virallisenkin kisauransa, kunnioitettavassa 6 vuoden 9 kuukauden iässä. Tämä oli hieno saavutus ja agilitykauden päätös, ja se onnistui treeniryhmämme vetäjän Suvin ansiosta. Suvin treeneissä on ollut poikkeuksetta hauskaa ja aina treenien jälkeen on ollut hyvä mieli. Suvin treeneissä Kamusta on kuoriutunut varsinainen agitykki! 

Nyt talven ajan Kamu on tauolla agilityhommista, mutta keväällä taas jatkamme uudella innolla (ainakin jos saamme jatkaa Suvin ryhmässä!). Kunhan ulkokausi alkaa, saatamme Kamun kanssa jatkaa kisauraammekin. Ainakin epävirallisiin kisoihin tulemme osallistumaan aivan varmasti, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka muutaman virallisenkin startin jossain vaiheessa ottaisimme.

Miina

Alkuvuodesta olin epävarma siitä,  tulenko kilpailemaan agilityssä Miinan kanssa itse vai lainaanko sitä kisakoiraksi jollekulle taitavammalle ohjaajalle. Minulla oli haaveena ja ehkä jopa jonkinlaisena tavoitteenakin, että Miina osallistuu elokuun lopussa suursnautserien agilitymestaruuskisoihin Hyvinkäällä, mutta kuka olisi kuskina, se oli epävarmaa. Vuoden aikana kuitenkin kypsyttelin ajatusta, josko kuitenkin itse kisaisin muutaman kerran. Niin siinä sitten lopulta kävikin, että osallistuin Miinan kanssa kesällä muutamiin epiksiin, kohtuullisen hyvällä menestyksellä jopa, ja sitten elokuussa suursnautserien agilitymestiksiin Hyvinkäällä. Näissä kisoissa Miina oli ainoa rotunsa edustaja, mutta ei hyväksytyistä tuloksista huolimatta voinut saada rotumestarin titteliä, koska kisasi 1-luokassa. Se jäi minua vähän kaivelemaan, mutta sääntöjen mukaan agilitymestaruus jaetaan vain 3-luokassa kisaavalle koirakolle. Syksyn aikana kisasimme Miinan kanssa lisääkin, yhteensä kaiken kaikkiaan 10 starttia. Näistä vain kolmelta tuli hylätty, muilta radoilta saimme 5-25 virhepistettä.

Tämän vuoden alussa Ojankoon valmistui upouusi agilityhalli, ja viikottaiset treenimme jatkuvat nyt siellä. Olen hankkinut kisalisenssin tälle vuodelle, joten varmaan ainakin jokusen startin otan Miinan kanssa tämän vuoden aikana. Huikeaa menestystä en edelleenkään odota, mutta jos nyt hyväksyttyjä tuloksia saamme niin olen tyytyväinen.

Huhtikuussa innostuin treenaamaan Miinan kanssa tokoa ja ilmoittauduin kokeeseenkin saman tien, kolmen vuoden tokotauon jälkeen. Asetin tavoitteeksi TK2-koulutustunnuksen vuoden 2011 aikana. Tämä tavoite ei ihan täyttynyt - kokeista tuli huonompia tuloksia kuin mihin koiran osaamistaso olisi riittänyt. Pitkän tauon jälkeen minua itseäni jännitti niin kovasti, että osa suorituksista meni pilalle sen takia. Miina tietenkin huomasi, etten ole aivan oma itseni, ja se vaikutti sen työskentelyyn. Plakkariin kertyi kaksi ykköstulosta mutta kolmas jäi vielä odotuttamaan itseään. Kävimme yhteensä 6 tottelevaisuuskokeessa koettamassa onneamme, ja pari kertaa ykköstulos jäi vain muutaman pisteen päähän. Tätä lajia tulemme jatkamaan tänä vuonna - kai se viimeinenkin avoimen luokan ykkönen täytyy käydä jostain hakemassa! Kisauran jatkoa sen pitemmälle en ole suunnitellut, mutta ainakin ruutuunmenoa ja tunnareita olisi kiva Miinan kanssa jossain vaiheessa kokeilla. Jos ei muuten niin omaksi ja koiran mielen virkistykseksi!

Muutaman vuoden tauon jälkeen Miina pyörähti myös näyttelykehissä elokuun aikana. Neljän näyttelyn turneemme oli kovasti nousujohteinen; aloitimme EH:lla ja päädyimme sertiin ja ROP-titteliin. Siihen on komeaa päättää Miinan näyttelyura.

Miinan pennuista tapasin vuoden 2011 aikana viisi: Kaban, Hottiksen, Ruun, Ranen ja Niilon - kaksi viimeksi mainittua useampaankin otteeseen näyttelyiden merkeissä. Kaikki tapaamani lapsukaiset ovat energisiä ja hyväluonteisia yksilöitä. Kaikkien pentujen omistajat eivät ole olleet kiinnostuneita pitämään yhteyttä, mutta muutamien kanssa vaihdamme kuulumisia säännölllisesti. Taitaa olla niin, että ne jotka ovat kiinnostuneita pitämään yhteyttä, ovat koiraharrastuksessa muutenkin aktiivisimpia. Olen hyvilläni siitä, että ainakin osa Miinan pennuista on päätynyt aktiivisiin koteihin, ja toivon että nekin joista ei mitään kuulu, voivat kaikin puolin hyvin. 

Toukokuussa 2011 Kamu ja Miina pääsivät uintireissulle Hyvinkään koirakylpylään. Se oli huippuhauskaa kummankin mielestä, mutta erityisen innoissaan oli vesipetomme Miina, jonka uintiharrastus jatkuu Hyvinkään koirakylpylässä tänäkin talvena.

Siinäpä sitä on ollut touhua, ja sama meno taitaa jatkua alkaneenakin vuonna. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!