Koirakuiskaajaksi itseään tituleeraava amerikkalainen Cesar Millan tuo live-shownsa Suomeen toukokuussa 2012. Cesar on karismaattinen henkilö, jolla on paljon kannattajia, koska hän on auttanut lukemattomia käytösongelmaisten koirien omistajia etenkin Amerikassa, mutta myös ympäri maailman.

Paitsi ihailijoita, Cesarilla on myös paljon vastustajia. Erilaisia mielipiteitä saa ja pitääkin asioista olla. Suomen Eläinsuojeluyhdistys on jopa pyytänyt televisiokanavaa lopettamaan hänen ohjelmansa esittämisen, koska pitää siinä käytettäviä metodeja epäeettisinä.

Cesarin käyttämiin menetelmiin kuuluu mm. eläimen huomion kääntäminen pois ei-toivotusta kohteesta napakalla kosketuksella, ja tarvittaessa sen mielentilan muuttaminen aggressiivisesta alistuneen rauhalliseksi maahan painamalla. Hyvin aggressiivisten, ns. punaisen vyöhykkeen koirien käsittely saattaakin näyttää joskus hurjalta.

Olen seurannut kiinnostuneena ja hieman yllättyneenäkin nettikirjoittelua, jota Cesarin tulo Suomeen on kirvoittanut. Jonkun mielestä Millanin tuomisesta Suomeen pitäisi tehdä rikosilmoitus eläinsuojelurikkomuksena, toinen on sitä mieltä että "tuo äijä pitäisi lopettaa". Mielestäni tuollaiset ovat aika rankkoja mielipiteitä ihmisestä, jonka ansiosta lukemattomat koirat ovat välttyneet lopetustuomiolta ja joka on varsin todennäköisesti pelastanut myös monien ihmisten terveyden tai jopa hengen tekemällä vaarallisista koirista yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Haluaisinpa tietää, millä tavoin Cesarin lopettamista ehdottava ihminen ratkaisee kohdalleen osuvat koiraongelmat - tai ei, en ehkä sittenkään halua.

Cesarin filosofia perustuu johtajuusajatteluun. Hänen mukaansa koira on laumaeläin, ja erilaiset käytösongelmat usein johtuvat siitä, että koira on ottanut perheessään laumanjohtajan aseman, koska perheen ihmiset eivät siihen ole kyenneet. Koira tarvitsee laumaansa johtajan, ja jos kukaan muu ei sitä paikkaa ota, koira tekee sen itse. Ihmislauman johtajana koira ei kuitenkaan koskaan voi onnistuneesti olla, joten tilanne on kaikille osapuolille epäedullinen ja pahimmassa tapauksessa jopa vaarallinen.

Koirien käyttäytymisen tulkinnassa on olemassa karkeasti ottaen kahta erilaista koulukuntaa. Toiset, kuten Cesar, painottavat koiran laumakäyttäytymistä ja ihmisen roolia laumanjohtajana. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että eri lajia edustavat eläimet eivät koskaan voi muodostaa keskenään laumaa eikä sen vuoksi ihminen voi olla koiralle laumanjohtaja. Nämä näkemyserot osoittavat mielestäni sen, että lopullista totuutta tästä asiasta ei tiedä vielä kukaan. Ihminen ei vielä sittenkään tunne kumppaniaan koiraa ja sen käyttäytymistä täydellisen hyvin, kymmenien tuhansien vuosien yhteiselosta huolimatta. Ehkäpä totuus piileekin jossain näiden näkemysten välimaastossa? Ehkäpä koirat ovat tämänkin asian suhteen yksilöitä, niin kuin ihmisetkin? Osa ihmisistä on selkeästi "laumaeläimiä", osa viihtyy enimmäkseen omissa oloissaan. Toiset meistä viihtyvät parhaiten laumassa ja haluavat että joku ottaa selkeän laumanjohtajan roolin, kun taas toiset viis veisaavat auktoriteeteistä ja kulkevat mieluummin omia polkujaan.

Cesarin kiivaimmat vastustajat paljastavat muodostaneensa omat mielipiteensä hänen filosofiaansa juuri lainkaan tutustumatta. He ovat nähneet youtubessa pyörivän "koosteen", jossa näytetään asiayhteydestään irrotettuja videopätkiä. He vastustavat Cesarin "koirankoulutusmenetelmiä", vaikka Cesar nimenomaan ei kouluta koiria vaan ihmisiä. Hän puhuu koirien kuntouttamisesta, ei kouluttamisesta.

Cesarin menetelmät eivät perustu taikuuteen tai mihinkään muihin yliluonnollisiin
ilmiöihin, vaan oikeanlaiseen mielentilaan. Cesar puhuu paljon energiasta, jota jokainen elävä olento huokuu, ja sen tärkeydestä. Ongelmiin pystytään puuttumaan menestyksekkäimmin silloin, kun sekä koira että sen laumaan eli perheeseen kuuluva ihminen ovat oikeassa mielentilassa. Oikeanlaisella energialla päästään toivottuun lopputulokseen paljon todennäköisemmin ja nopeammin kuin negatiivisella energialla. Kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet opettaa asioita koirille tai ihmisille, tietävät että rauhallisella ja itsevarmalla toiminnalla saa asiaansa paremmin perille kuin vihaisesti huutamalla tai epävarmasti mumisemalla. Cesar ei esimerkiksi koskaan äärimmäisen hankalissakaan tilanteissa menetä malttiaan tai korota ääntään koiria käsitellessään, kuitenkin - tai juuri siksi - hän saa viestinsä ymmärretyksi. Hän korostaa oikeanlaisen mielentilan merkitystä lakkaamatta, ja kun hän kouluttaa koirien omistajia, juuri tämän asian harjoitteluun käytetään eniten aikaa.

Cesar painottaa seuraavien kolmen asian tärkeyttä koirien hyvinvoinnille (tässä järjestyksessä):

- Liikunta
- Kuri (jolla ei tarkoiteta rankaisemista vaan rajoja)
- Hellyys

Kukaan valveutunut koiranomistaja ei varmaankaan voi kiistää näiden asioiden merkitystä. Jos koiralle ei anneta liikuntaa, ongelmia on varmasti luvassa koska koira purkaa patoutuneen energiansa epätoivottuihin asioihin. Jonkinlaiset säännöt ja rajat on koirallakin oltava, muuten ollaan ennen pitkää vaikeuksissa. Eihän se nyt käy laatuun, että koira hakee ruokapöydästä sapuskaa kenenkään kieltämättä, tai hyppää kurakelillä lenkiltä tultuaan suoraan omistajansa sänkyyn lakanoiden väliin. Rakkautta tarvitsee koirakin, ja monet koiranomistajat ovat hankkineet koiransa nimenomaan rakkautensa kohteeksi. Kuitenkaan ei ole hyvä, jos koira saa omistajaltaan pelkkää hellyyttä eikä lainkaan liikuntaa ja kuria.

Minä henkilökohtaisesti allekirjoitan monta kohtaa Cesarin filosofiassa, ja odotan mielenkiinnolla hänen live-shownsa näkemistä toukokuussa. En kuitenkaan ole aivan joka asiassa samaa mieltä hänen kanssaan. En esimerkiksi kannata koirien rutiininomaista steriloimista tai etenkään uroskoirien kastroimista, vaikka Cesar sitä suositteleekin. En myöskään lähtisi omin nokkineni ratkaisemaan vakavia koiraongelmia niin kuin olen nähnyt Cesarin tekevän tv:ssä. Ymmärrän ja toivon jokaisen ymmärtävän, että kyse on tv-ohjelmasta eli viihteestä, ja ettei kaikkea televisiossa nähtyä pidä mennä omin päin kokeilemaan. Ohjelman alussakin sanotaan, ettei siinä nähtyjä tekniikoita pidä kokeilla ilman ammattilaisen apua. Se mihin televisiossa nähdyn perusteella kuitenkin voi ainakin jossain määrin saada apuja, on oman mielentilan tiedostaminen ja hallinta. Kannattaa ainakin kokeilla, kumpi toimii omalla kohdalla paremmin, jännittynyt ja kireä vai rauhallinen ja rento mielentila - onpa sitten kyse vuorovaikutuksesta koiran tai toisen ihmisen kanssa.