Kävin Miinan kanssa kisaamassa kolme starttia Hausjärven Haukkujen kisoissa Hyvinkäällä; tarjolla oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata, joihin kaikkiin ilmoittauduin mukaan.

Ensimmäinen rata onnistui yli odotusten: alkuhankaluuksien jälkeen (koira ei tahtonut malttaa odottaa lähdössä) homma sujui kuin tanssi ja vasta loppusuoralla tuli harmillinen kontaktivirhe puomin ylösmenolla. Ensimmäinen nollatuloksemme oli tosi lähellä (ja kuitenkin niin kaukana)!

Toisella radalla tippui kaksi rimaa ja muurin palikoita, mistä tuli yhteensä 15 virhepistettä. Ja kolmannelta eli hyppyradalta tuloksena oli odotettu hylkäys - rata oli vaikea ja sekä koira että ohjaaja jo siinä vaiheessa päivää väsyneitä.

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis, erityisesti tuo ensimmänen rata antoi toivoa siitä että kyllä mekin jotain osataan, vaikka aikamoista pään hakkaamista seinään tämä touhu on välillä ollutkin. 

Tässä vielä linkit kahteen ensimmäiseen rataamme (sitä kolmatta en viitsi näytille laittaa, oli sen verran katastrofaalista kohellusta):

http://www.youtube.com/watch?v=fqXW1jKgaso

http://www.youtube.com/watch?v=RCOgMFCHWXc

Kuten tuosta jälkimmäisestä videonpätkästäkin näkyy, hallin tekonurmialusta oli Miinalle liukas. Sain itse tuomarilta vinkin pitää koiran tassukarvat lyhyinä jatkossa, niin pito on parempi. Tuomari Anne Savioja tuli meitä oikein erikseen jälkeenpäin kehumaan (tai siis Miinaa, ei minua ), on kuulemma tosi hieno riiseni. Kunhan vain ohjaaja oppii ohjaamaan niin koira kykenee vaikka mihin. No, sehän on kyllä ollut tiedossa, mutta mieltä lämmitti kuulla se tuomarin suusta. En tiedä muistiko Anne, mutta olen Miinan kanssa kerran ollut hänen opissaankin pari vuotta sitten, kun hän veti KAT:n treeniryhmälle yhden tunnin vierailevana kouluttajana.

Näissä kisoissa ilmeni meille uusi ongelma, nimittäin varastaminen lähdöissä. Vaikka Miina on intoa täynnä ja haukkuu niin lähdössä kuin radallakin, se on tähän asti sentään malttanut odottaa lähtölupaani. Nyt se jostain syystä päätti jokaisella radalla varastaa, minkä takia lähtö ei kertaakaan onnistunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Tähän ongelmaan mun pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Täytyy tehdä kisanomaisia treenejä ja kiikuttaa koira autoon heti lähtöviivalta, jos se lähtee liikkeelle omine lupineen. Kisoissa en sitä kuitenkaan todennäköisesti raaski tehdä, koska jokainen juoksematta jätetty rata merkitsee kuitenkin noin 15 euron menetystä...  Uskoisin kuitenkin, että saan ongelman ratkaistua ihan treenikentälläkin, Miinalle yleensä menee oppi perille varsin nopeasti.

Nyt taidamme Miinan kanssa jäädä ainakin loppuvuodeksi tauolle agilitytouhuista. Kymmenen virallista starttia tämän syyskauden aikana riittääköön, katsotaan josko sitten ensi keväänä innostuisin uudestaan kilpakentille. Totuus on se, että koiralla rahkeet riittäisivät kyllä enempään, mutta ohjaajalla ei. Toivoisin löytäväni Miinalle jonkun innostuneen ohjaajan, jolla olisi mielellään kokemusta nopeasta maksikoirasta. Mä en tästä enää tämän paremmaksi kehity, joten jos vain joku haluaa innokkaan riisenin kanssa kisaamaan niin paiskatkoon sähköpostilla