Miina on osoittanut jo pitemmän aikaa kaipaavansa aivojumppaa. Sen kanssa on koko talvi harrastettu hiihtoa ja muita vetohommia, mutta ne puuhat eivät tarjoa sille minkäänlaista älyllistä haastetta. Fyysinen kunto kasvaa, mutta koira ei väsy samalla tavalla kuin silloin kun se joutuu käyttämään myös aivonystyröitään. Kesäkauden agilitytreenipaikkamme varmistui ja nyt odotankin innolla lumien sulamista ja treenien alkamista. Agility tarjoaa aivojumppaa sekä koiralle että emännälle! Valitettavasti talvi tuntuu tänä vuonna kestävän loputtomiin. Nyt on huhtikuun alku ja vieläkin lunta ja pakkasta riittää täällä Etelä-Suomessakin. Hiihtohullut ovat innoissaan, mutta minä alan olla niihinkin hommiin jo lopen kyllästynyt.

Tänään Miina oli mukanani kun vein Erikan tallille. Tyttöä odotellessani kävin Miinan kanssa tekemässä pienen kävelylenkin Klaukkalan Citymarketin takana olevalla pellolla, jota kiertää koiranulkoiluttajien suosiossa oleva polku. Olin napannut muutaman veriohukaisen taskuuni siltä varalta, että innostuisin tekemään Miinan kanssa hieman tokoliikkeitä, ja innostuinkin. Päätin kokeilla, minkä verran se muistaa vanhoja opittuja asioita, kuten liikkeestä seisomaan jääminen, liikkeestä maahanmeno ja seuraamisia eri tempoilla. Voi hyvänen aika että koira oli iloinen ja innoissaan! Se teki tomerana mitä pyysin, ja hienosti sujui. Liikkeestä seisomaan jääminen onnistuu muuten hyvin, mutta kun palaan koiran luo ja ohi, se tahtoo hieman kääntyillä paikallaan. Pienellä harjoittelulla tämäkin alkoi sujua niin että koira pysyykin koko ajan paikallaan.

Olen viime aikoina hieman mielessäni harmitellut Miinan loputonta lumipallohulluutta ja senkin takia toivonut lumien jo kohta sulavan. Järkevämmän tekemisen puutteessa Miina on alkanut lenkillä vapaana ollessaan kytätä, josko kuitenkin heittelisimme sille taas lumipalloja. Pallojen viskely umpihankeen on ollut olevinaan vaivaton tapa väsyttää koiraa fyysisesti, mutta se haittapuoli tuossa on, että koirasta on tullut suorastaan lumipallohullu. Nyt keksin kuitenkin käyttää tuota hulluutta hyväkseni ja opetin sen avulla Miinalle luoksetulon pysäytyksellä. Avoimen luokan liikkeisiinhän kuuluu luoksetulo niin, että kesken liikkeen koira käsketään seisomaan ja sen pitää pysähtyä mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen koiraa kutsutaan uudestaan luokse, ja sen tulee tulla vauhdikkaasti. Minä muistelen kokeilleeni Miinan kanssa tätä avoimen luokan luoksetuloa muutama vuosi sitten jokusen kerran, mutta en voi sanoa että olisimme silloin kunnolla sitä opetelleet loppuun asti. Nyt päätin kokeilla uudestaan. Jätin koiran istumaan, kävelin n. 25 metrin päähän ja siellä kahmaisin kourallisen lunta maasta niin, että koira varmasti näki mitä olin tekemässä. Kutsuin sitä, jolloin se ampaisi liikkeelle tuhatta ja sataa, ja sen ehdittyä noin puoleenväliin sanoin "Stop!" ja heitin lumipallon suoraan sen yli ja ohi. Pysähdys oli täydellinen! Palkaksi vapautin koiran siitä ja kehuin sitä kovasti, lisäksi heittelin sille palkaksi vähän lisää lumipalloja.

Muutaman kerran jälkeen en heittänytkään lumipalloa heti, vaan olin vain heittävinäni. Stop-käsky yhdistettynä käsimerkkiin toimi loistavasti, ja Miina pysähtyi mallikkaasti niille sijoilleen. Palkaksi lennätin lumipalloa milloin mihinkin suuntaan, ja voi että se oli hauskaa! Noin neljän-viiden kerran jälkeen Miina oli oppinut tämän uuden käskyn niin hyvin, että se jo alkoi ennakoida stop-käskyä. Sen huomattuani otin muutaman luoksetulon ihan suoraan läpijuoksuna, ja jarruttelua ehkäistäkseni ja vauhtia lisätäkseni heittelinkin lumipalloa koiran kulkusuuntaan.

Pieni tokoiluhetkemme oli niin mukava, että päätin heti ottaa selvää kevään koekalenterista. Olen hullu jos en mene Miinan kanssa ainakin muutaman kerran avoimen luokan kokeeseen. Olenhan ajat sitten suunnitellut, että hankkisin sille TK2-koulutustunnuksen, koska tiedän ettei se vaatisi kuin hieman viitseliäisyyttä itseltäni. Tiedän, että Miina osaa periaatteessa jo nyt kaikki avoimen luokan liikkeet eikä niitä tarvitsisi kuin hieman hioa ja kertailla, niin olisimme ihan valmiita kokeeseen.

Taidankin saman tien ruveta tutkimaan kevään koekalenteria sillä silmällä!