Eilen oli jännittävä päivä - hain tilaamani Pawtrekkerin Matkahuollosta. Kun tilauspäätös oli tehty, loppu sujui todella nopeasti. Pawtrekker saapui parissa päivässä Ruutanasta Järvenpäähän. Eilisen illan aikana Petri kokosi pyörän ja tämmöinen siitä sitten tuli:

Tänään sitten valjastin Miinan skootterin eteen ja eikun menoksi. Teimme noin tunnin lenkin, joka kartalta mitattuna osoittautui 6,5 km mittaiseksi. Suhteellisen pitkä lenkki näin ekaksi kerraksi, mutta osan matkasta annoin Miinan juosta vapaana ja talutin skootteria (umpihangessa, joten tuli itsellekin voimaharjoitusta).

Alkumatkasta Miinalla olisi riittänyt vauhtia enemmänkin kuin mitä uskalsin sen antaa mennä, mutta sitten vauhti tasaantui ja suurimman osan matkasta menimme mukavan rauhallista, mutta riittävän reipasta vauhtia eteenpäin. Ylämäissä jouduin auttamaan potkimalla vauhtia - onneksi olen tehnyt koko talven askelkyykkyjä joten eivät pakarat hyytyneet ihan ensi potkaisuilla

Tänään oli taas vaihteeksi luminen talvipäivä - ne ovat tänäkin talvena olleet sen verran harvinaista herkkua että pitää olla pelkästään iloinen siitä että joskus saadaan lunta Etelä-Suomeenkin. Koiraskootterin ohjattavuus ei ole paras mahdollinen kun on jäätä ja lunta, mutta yllättävän hyvin se siitä huolimatta toimi enkä edes kaatunut kertaakaan

Miina ohitti muutaman vastaantulleen koiran yllättävän tyylikkäästi, komensin sitä vain menemään eteenpäin niin se jätti koirat rauhaan. Muutamassa ohitustilanteessa otin sen viereeni kävelemään ja talutin skootterin turvallisen matkan päähän.

Kyllä tuo härveli kieltämättä herättää kanssaihmisissä ihmetystä ja huvitustakin. Mutta jos tämän takia saan kylähullun maineen niin sitten olen ihan mielelläni kylähullu

Näin se vaan minulla veri vetää takaisin näihin nuoruuteni rekikoirahommiin! Samojedinkoirat ovat vaihtuneet yhden koiran riisenivaljakkoon ja reki pyörillä kulkevaan härveliin, mutta hauskaa puuhaa tämä on yhtä kaikki! Ja mitä mainiointa liikuntaa koiralle, joka rakastaa vetämistä! 6,5 km lenkki teki tehtävänsä ja nyt Miina makaa reporankana jalkojeni juuressa...

Miinan lenkin jälkeen menin Kamun kanssa hetkeksi pellolle ja metsään ja se oli niin onnellinen kun sai vähän mamin kanssa kahdestaan laatuaikaa! Pieni koira oli aivan seota onnesta, ja se suorastaan kysyi multa mitä kivaa me nyt tehtäisiin. No minäpä käytin tilaisuutta hyväkseni ja virittelin vähän tokokuvioita pitkän tauon jälkeen. Otin muutaman lyhyen pätkän seuraamista ja hyvin meni, koira oli skarppi ja iloinen pieni tärpästikkeli! Siitä viis että se pari kertaa innoissaan hypähti metrin edelleni seuraamisliikkeen aikana - sain sen nopeasti takaisin oikealle paikalle namimagneetilla Yhden suoran luoksetulonkin otin kun se juoksenteli vapaana ja jäi odottamaan minua ja katsomaan missä viivyn. Voi millä innolla pikku koira juoksi luokseni ja aivan oikeaan paikkaan perusasentoon! Siitä piti toki palkata hyvin nameilla.

Kuukauden päästä olen menossa Kamun kanssa borderterrierikerhon järjestämään tokopäivään, joten jotta saamme päivästä kaiken irti, täytyy tokoliikkeitä palautella muistiin sitä ennen.