Tänä aamuna sain surullisia uutisia - tätini menehtyi vaikeaan sairauteen vain 57-vuotiaana. Hän oli alkuvuodesta hakeutunut hoitoon äkillisten, kovien vatsakipujen takia ja kesällä diagnoosiksi varmistui syöpä. Tätini iloista naurua, räväkkyyttä ja sydämellisyyttä jää kaipaamaan perhe ja lukuisat ystävät ja sukulaiset. Toivotan hänelle hyvää viimeistä matkaa ja olen helpottunut siitä että hänen kovat tuskansa ovat nyt ohi. Uskon siihen, että ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat toisiaan rakastaneet, tapaavat toisensa jälleen tuonpuoleisessa. Nyt tätini on päässyt elämänsä koiran Yvetten ja muidenkin edesmenneiden rakkaitten koiriensa luo.

Illalla kävin juoksemassa Kamun ja Miinan kanssa. Kamu on oppinut siihen, että kun Miinalle puetaan valjaat päälle, silloin juostaan ja kovaa! Varsinkin alkumatkasta tahtoo vauhtia olla kummallakin koiralla niin paljon että hyvä kun pysyn pystyssä. Alkuhöyryjen jälkeen meno onneksi tasaantuu. Olemme me kyllä varmaan varsinainen näky porhaltaessamme pitkin kylänraittia - oikea karavaani :)

Tein vähän totuttua pidemmän juoksulenkin tänään, koska oli hyvä ilma ja muutenkin tuntui mukavalta juosta. Lenkkiin meni aikaa n. 50 minuuttia ja juoksin lähes koko matkan. Kahdeksan metrin fleksi on kyllä kätevä - Kamu ehtii lenkin varrella nostella koipea moneen puskaan eikä minun ja Miinan silti tarvitse pysähtyä joka kerta.

Nyt on uskottava sekin, että syksy on tullut. Illalla alkaa jo olla pimeää, joten heijastimet on kaivettava esiin.