Edellisestä blogikirjoituksestani on taas vierähtänyt aikaa puolisen vuotta. Nyt kun en aktiivisesti harrasta agilityä enkä mitään muutakaan lajia ainakaan tavoitteellisesti, ei oikein ole ollut aiheita eikä tarvetta kirjoittaa. Elämä on ollut lähinnä normaalia arkea ja koirien kanssa touhutaan tavallisia kotikoirien elämään kuuluvia asioita, ei siis juurikaan mitään raportoimisen arvoista.

Koska en ole vielä tähän mennessä tutustunut tähän uuteen Vuodatus-blogiin, päätin nyt hiukan vilkaista sen toimintoja ja samalla päivittää kuulumisiamme. Poikkeamana normaaliin arkielämään - varsin ikävänä sellaisena - tuli reilu viikko sitten Kamun sairastuminen eturauhasen tulehdukseen. Muuten koira vaikutti normaalilta omalta itseltään, mutta viikon sisään sillä tuli kaksi kertaa pissat sisälle, ja se ei ole ollenkaan normaalia Kamua, joka ei ole koskaan harrastanut sisälle merkkailua tai mielenosoituspissailua. Eläinlääkäri totesi pojalla olevan eturauhastulehduksen, johon se sai antitestosteronipistoksen ja kolmen viikon Oriprim Forte -antibioottikuurin.

Syötyään reilun viikon ajan tuota antibioottia Kamu meni äkillisesti huonoon kuntoon. Sunnuntaiaamuna 10.3. se ei pystynyt kunnolla kävelemään, ei jaksanut nousta jaloilleen ja sen ruumiinlämpö oli koholla. Pahaksi onneksi olin itse koko päivän reissussa, mutta onneksi Kamu oli tyttärieni hellässä hoivassa ja he kiidättivät sen päivystävään eläinsairaala Aistiin tutkittavaksi. Kamu vietti koko päivän eläinsairaalassa, sille tehtiin monenlaisia tutkimuksia verikokeista lähtien, ja lopulta oireiden syyksi selvisi polyartriitti eli moniniveltulehdus. Tuon sairauden mahdollisia aiheuttajia on monia, mutta tässä tapauksessa melko todennäköiseltä aiheuttajalta vaikuttaa Kamun syömä antibiootti. Lääke meni vaihtoon, lisäksi Kamu sai kortisonikuurin ja voimakasta opiaattikipulääkettä. Vielä maanantaiaamuna se oli varsin heikossa kunnossa, mutta päivän mittaan piristyi kummasti ja tänään tiistaina se on ollut melkeinpä jo oma iloinen itsensä. Normaalia enemmän sitä väsyttää, janottaa ja pissattaa, mutta kipuja ei vaikuttaisi olevan ja kävelykin sujuu niin että pieniä lenkkejä korttelin ympäri pystytään tekemään jo vaivatta.

Pieni urhea Kamu on meille koko perheelle ja ystäväpiirillekin kovin rakas, huoli oli kova ukkelin sairastuttua, mutta onneksi nyt näyttää elämä taas valoisammalta. Kamu saa paljon ylimääräisiä rapsutuksia ja halauksia nyt toipilaana ollessaan - normaalistikin se saa niitä paljon, mutta nyt vielä enemmän.

Tähän loppuun vielä kuva ulkoilureissultamme viime lauantailta, jolloin Kamulla ei vielä ollut nivelvaivoista tietoakaan. - Tämä kai on sitä koirahiihtoa, kun kuvassa on hiihtäjä, koiria ja yhdellä koiralla jopa valjaatkin päällä?